Kolumni:

Sukupolvi Y merkitsee haastetta


Mats Kockberg

Johtajuus ei ole mikään eristetty tiede, vaan mitä pragmaattisin väline saavuttaa tuloksia.  Tämän takia johtajuuteen vaikuttaakin jatkuvasti usea eri toimintaympäristön tekijä: yrityksen tai yksikön sijainti ja haasteet, vaatimustasot, henkilökuntaresurssit (sekä olemassa olevat että potentiaaliset), kilpailutilanne, yhteiskunnalliset trendit ym.

Työmarkkinat muuttuvat rajusti, tilanne on tällä hetkellä turbulentti.  Monilla aloilla vallitsee työvoiman puute.  Eläkebuumi lähestyy ja suuret ikäluokat jättävät työelämän.  Tästä aiheutuva nettovaikutus tulee olemaan merkittävä vaikka selvä trendi, jossa eläkeikä nousee, on havaittavissa.  Eläkkeelle ei mielellään enää jäädä vireässä iässä eikä sillä kerskailla…

Samalla uusia ikäpolvia astuu ulos – tai pikemmin sisään – työelämään.  Nuorimpia (s.1980→) on jo ehditty kutsua nimellä Sukupolvi Y.  Heidän arvoperustansa on muotoutunut monessa kohtaa erilaiseksi kuin vanhemmilla henkilöillä.  ”Nuoret aikuiset” ovat perhekeskeisiä, sosiaalisesti aktiivisia ja joustavia, suvaitsevia ja yhteistyöhön orientoituneita. He pitävät itseään erittäin yksilöllisinä eikä heitä sen takia voi johtaa stereotyyppisellä tavalla.  He vaativat henkilökohtaista kohtelua, mutta samalla he haluavat tuntea yhteenkuuluvuutta. Tämän päivän nuoret työntekijät ovat taitavia suorittajia, mutta he haluavat kokea kuuluvansa jonnekin. He haluavat tuntea, että heidän ympärillään on johtajia ja kollegoja jotka kuuntelevat, inspiroivat ja näyttävät tietä.

Sukupolvi Y:n tärkeiden asioiden listan kärjessä on myös hyvät inhimilliset suhteet, mahdollisuus toteuttaa itseään ja turvallisuudentunne.  Tärkeää on niin ikään tuntea saavansa jotakin aikaan.  Sukupolvi Y haluaa ennen kaikkea nauttia työn hedelmistä…

Sukupolvi Y:lle vapaa-aika on tärkeämpi kuin vanhemmille sukupolville.  Nuoret eivät elä työlle vaan he tekevät töitä elääkseen.  He pettyvät usein työhön tai työnantajaan.  Syy tyytymättömyyteen on usein huono johtajuus, yhteenkuuluvuuden tunteen puute tai rikotut lupaukset.


Mats Kockbergin kolumni jatkuu seuraavalla sivulla


© 2008 Interpersona