LUKIJAKIRJE

Interpersonan Uutiskirjeessä 3/2009 Susanne Stenfors ja Norbert Becker kirjoittavat finanssikriisistä. Becker kommentoi miten taloudelliseen kriisiin reagoidaan sanomalla mm. ”mielestäni enemmän aikaa pitäisi käyttää terveen järjen käyttämiseen kuin säännöstöjen kehittämiseen jokaista asiaa varten. Olemme juuri nähneet, etteivät nämä kaikki säännöstöt pystyneet ehkäisemään kriisin finanssimaailmassa” 

Becker yleistää, mutta tätä ajatusta kannattaa kehittää, sillä tämä liittyy liikemaailman ideologisiin kysymyksiin. Mitä Becker ajattelee?

Säännöstelyä vastustavien usko markkinavoimien hyvinvointiin johti todistetusti kansantalouden ja finanssijärjestelmän vääristymään USA:ssa ja monessa muussa maassa sekä syksyllä 2008 syvään finanssikriisiin, jolla on tuhoisia vaikutuksia myös reaalitalouteen.

Jokaiselle lienee selvää, että kriisin taustalla on amerikkalaisen finanssijärjestelmän kasvu perinteisen säännöstelyn ulkopuolella, uusien instrumenttien ja offshore-järjestelyjen avulla. Kävi ilmi, että moni amerikkalainen finanssitalo oli kasvanut niin isoksi, ettei omistajanohjaus enää toiminut vastuksena lyhytaikaisia voittoja ja bonuksia havitteleville johtajille. Johtajat saivat lyhytaikaisia voittoja kun taas omistajat, lainanantajat, veronmaksajat sekä koko yhteiskunta saivat kantaa riskit.

Vuonna 2009 lainsäätäjät kaikissa isoissa maissa suunnittelevat yhdessä uutta sääntelyä, joitta veronmaksajat ja kansantalous eivät uudestaan joutuisi kokemaan tällaista kriisiä. Tällä tavalla yhteiskuntaa kehittyy.

Tietenkin säännöstelyä pitää jatkuvasti kritisoida ja harkita uudelleen sekä vanhentunutta sääntelyä poistaa. Mutta voiko ”terve järki” olla vaihtoehto sääntelylle?  Mitä se silloin käytännössä tarkoittaa? Raamatullista moraalia koskevaa yleistä koulutusta? Taloudellisen historian koulutusta kauppakorkeakouluissa? Parannettuja eettisiä ohjelmia suuryrityksissä?

Olen kiitollinen, jos Becker tai Stenfors voivat vastata kysymykseen.

Marcus Riska

 

Susanne Stenfors vastaa:

Kiitämme Marcus Riskaa lukijakirjeestä sekä hänen hyvin relevanteista kysymyksistään. Luulen voivani vastata myös Norbert Beckerin puolesta kun sanon, että vastaus ei ole ”joko tai” vaan ”sekä että”. Harkintakyky ja terve järki ei ole vaihtoehto sääntelylle, mutta molempia tarvitaan jos uusia kriisejä halutaan välttää.

Tietenkin tarvitsemme asianmukaista sääntelyä ja riittävää valvontaa, jotka estävät systeemiriskien syntymistä finanssijärjestelmässä tai ennustavat missä ”kuplia” voi syntyä, kuten esimerkiksi hintakuplat asunto- ja kiinteistömarkkinoilla. Olemassa oleva sääntely ja valvonta eivät olleet riittäviä, eivätkä ne pystyneet ennustamaan tai estämään viimeistä kriisiä ja sitä seurannutta taantumaa. Riski on kuitenkin, että innostutaan liikaa ja sääntely siten vaikuttaa liikemaailman mahdollisuuksiin ottaa hallittuja riskejä ja tehdä hyvää bisnestä. Jokin aika sitten näin sitaatin, jossa Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Pentti Hakkarainen myös sanoi, että” ylisääntelyä pitää varoa. Valvontaa pitää tehostaa, mutta samaan aikaan pitää varoa, ettei haitata markkinoiden omaa toimintaa”. 

Koska rahoitusmaailma on globaali ja hyvin monimutkainen ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, jotka selvästi vähentäisivät riskejä mutta samalla antavat eri tahoille riittävästi liikkumatilaa. Sen takia olen sitä mieltä, ettei koko vastuu tulevien kriisien ehkäisemisestä voida siirtää lainsäätäjille ja markkinavalvojille. Liikemaailman pitää omalta osaltaan myös kantaa vastuuta asiasta, ja sen takia peräänkuulutan parempaa harkintakykyä, etenkin päätöksenteossa. Johtajilla pitää myös itsellään olla korkea moraali, ja toimia esikuvina muille. Kriisi selvästi osoittaa, ettei näin ole ollut. 

Moraali ja eettinen toiminta ovat asioita joiden pitäisi olla hallituksen ja ylimmän johdon agendalla. Monella yhtiöllä on itse asiassa eettinen ohjelma ”code of conduct”-sääntöjen muodossa. Toiset ovat määritteet yrityksen omat arvot. Kysymys kuuluukin, kuinka hyvin näitä noudatetaan ja mitkä ovat seuraukset kun näitä sääntöjä rikotaan.

Kriisi on taas saanut ihmiset pohtimaan liikemaailman ja liikemiesten etiikkaa. Fortune-lehdestä saimme viime syksynä lukea miten amerikkalaisten MBA-koulujen opetusohjelmasta nyt löytyy ”etiikkaa”. Lehdistössä on todettu, että MBA-koulutus on yksi keskeisistä tekijöistä kriisin taustalla. Moni kriisin ytimessä olleen finanssitalon johtaja on oppinut ”kvarttaaliajattelun” MBA-kolutuksensa aikana. Opetusohjelmaa on varmaan syytä käydä läpi, kun entinen Harvard Business Schoolin oppilas itse toteaa, että MBA tarkoittaa ”me before anyone” (minä ennen muita). 

Federal Reserve Bank:in entinen johtaja Alan Greenspan, jonka osuudesta kriisin syntymiseen on myös puhuttu paljon, on todennut: ”Tulemme näkemään uusia kriisejä, jos emme löydä tapaa vaikuttaa ihmisten luonteeseen”. Maailmassa tulee aina olemaan ahneita ihmisiä, mutta yhdistelemällä tarkoituksenmukaista ja relevanttia sääntelyä sekä hyvää harkintakykyä liikemaailmassa seuraavan kriisin vaikutukset eivät ehkä ole niin turmiolliset. 

© 2010 Interpersona