Kuukauden kysymys: Kiva työpaikka - pelkkää utopiaa?

Työelämässä olevat 17-29-vuotiaat nuoret arvostavat työpaikassa eniten mielenkiintoisia työtehtäviä, mukavia työkavereita sekä hyvää esimiestä. Tämä ilmenee Taloudellisen Tiedotustoimiston elokuun lopussa julkaistusta kyselystä ”Nuoret ja johtaminen”. Vähiten tärkeitä tekijöitä olivat korkea palkka, vapaat työajat ja mahdollisuus tehdä etätyötä sekä vapaus päättää työn sisällöstä itse. Hyvä esimies on nuorille tärkeämpi kuin palkka, painottavat kyselyn tekijät. 

Muistaakseni viime talvena lehdet kirjoittivat toisesta samalle ikäryhmälle kohdistetusta kyselystä, jonka mukaan hälyttävän suuri osa vastaajista koki työpaikan paineiden olevan niin kovat, ettei uskonut olevansa työelämässä enää parin vuoden sisällä. Lehdistä on myös viime aikoina saanut lukea, miten sairaslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet juuri psyykkisistä syistä.  Ovatko sitten työelämään tulevien nuorten odotukset liian korkeat? Pitäisikö töissä olla kivaa, vähän niin kuin opiskellessa? Ovatko yritykset itse aiheuttaneet tällaisen odotuskuilun julistamalla vuosikaudet rekrytointitilaisuuksissa miten ”ihmiset ovat tärkein voimavaramme” pystymättä kuitenkaan lunastamaan näitä lupauksiaan omien toimenpiteidensä tai puutteellisen johtamisen takia?

Onko sitten väärin odottaa, että töissä on kivaa? Ei ole, mutta harvassa ovat ne työpaikat, joissa saa aamusta iltaan tehdä mukavien työkavereiden kanssa sellaista työtä, josta itse motivoituu ja innostuu. Nouseeko siten esimiehen rooli vielä tärkeämmäksi, jos halutaan pitää ”sukupolvi Y” työelämässä kiinni ja samalla kääntää talous nousuun lisääntyneen tuottavuuden kautta!