Coachaus auttoi asettamaan tavoitteita ja tekemään päätöksiä
11/2007Coachauksesta jäi parhaiten mieleen kaksi asiaa. Ensimmäisenä mahdollisuus keskustella asioista avoimesti ilman organisaation poliittisia paineita. Ja toisena ulkopuolisen näkemyksen saaminen omaan tilanteeseen, omiin ajatuksiin ja omiin odotuksiin sekä tavoitteisiin. Coachaus auttoi irtaantumaan jokapäiväisestä suorittamisesta, jolloin pystyin näkemään ja käsittelemään asioita objektiivisemmin. Silloisessa tilanteessani tämä oli varsin tervetullut mahdollisuus.
Näin sanoo dipl.ins. Samuli Pahkala (s. 1969). Samuli oli Mats Kockbergin ja Interpersonan coachauksessa talvella 2000-2001 ollessaan edellisen työnantajansa palveluksessa. Tänään hän on Vaisala Instruments divisioonan Regional Sales and Marketing Manager vastuualueenaan Japani ja Korea. Lisäksi hän on Vaisala Japanin toimitusjohtaja. Kokonaisuudessaan yhtiöllä on Japanissa noin 30 työntekijää joista puolet on Instruments myynnissä ja markkinoinnissa. Pahkalan alaiset ovat kaikki japanilaisia – kuten asiakkaatkin. Hän otti tehtävät vastaan tammikuussa 2006 oltuaan ennen sitä Tokiossa viiden kuukauden siirtymäkauden yhdessä edeltäjänsä kanssa. Vaisalan palveluksessa Samuli on ollut vuodesta 2002.
Interpersonan coachingohjelma kesti puoli vuotta.
- Konkreettisimpana antina ohjelmasta oli henkilökohtainen kehityssuunnitelma, jonka tein coachauksen aikana. Asetin Interpersonan työkalun avulla 6, 12 ja 24 kuukauden tavoitteet ammatilliselle kehittymiselleni mutta myös henkilökohtaiselle kehittymiselleni työn ulkopuolella. Myöhemmin näitä seuratessani kävi selväksi että en pystynyt toteuttamaan itseäni silloisen työnantajani palveluksessa. Niinpä puolitoista vuotta coachauksen jälkeen vaihdoin Vaisalalle, ja olen ollut erinomaisen tyytyväinen valintaani. Koen coachauksesta olleen suuren hyödyn, kun tein valintaa. Se auttoi minua asettamaan tavoitteet ja tekemään tarvittavia päätöksiä niiden saavuttamiseksi, kertoo Pahkala.
Haasteita riittää
Samuli Pahkala Japanin-komennus on samalla hänen ensimmäinen esimiestehtävänsä. Vieraassa kulttuurissa toimiminen ainoana suomalaisena on tietenkin omiaan lisäämään työn haasteellisuutta.
- Työ on todella mielenkiintoista ja antoisaa. Ja työtähän riittää. Yksi harrastukseni Suomessa oli avantouinti ja välillä täällä tuntuu kuin opettelisin uimaan kylmässä vedessä. Suurimpina haasteina ovat jatkuva uuden oppiminen, henkilöstön johtaminen ja kehittäminen, toiminnan kehittäminen ja yleisesti muutosjohtaminen. Myös vanhasta asiantuntijaroolista luopuminen ja esimieheksi kasvaminen on ollut yksi haaste. Tällaiset asiat ovat varmasti haasteita kenelle tahansa esimiehelle, mutta vieras kieli ja kulttuuri tuovat niihin minun tapauksessani lisämausteen.Coachaus olisi täälläkin arvossaan, ja sitä olisi tarjollakin. Toistaiseksi olen itse pärjännyt "sparrauksella" esimieheni ja pääkonttorin kanssa sekä muutamien paikallisten kontaktien kanssa. Varsinkin paikalliset kontaktit ovat arvokkaita, koska heillä on kokemusta japanilaisesta organisaatiokulttuurista. Coachaus kuuluu itse asiassa jokaisen esimiehen toimenkuvaan, minkä huomaan hyvin, kun olen itse aikanaan coachauksessa ollut. Ulkopuolisen antama coachaus on kuitenkin aina objektiivisempaa ja muutaman kerran olen hankalissa tilanteissa käyttänyt ulkopuolista keskusteluapua käymään tilannetta läpi japaniksi alaiseni kanssa. En voi kuitenkaan puhua varsinaisesta coachauksesta, sillä keskustelut ovat olleet yksittäisiä tiettyyn tilanteeseen liittyviä, eivät systemaattisesti jatkuvia jatkuvaan kehittymiseen tähtääviä.
Ulkomaankomennuksiin liittyvät kysymykset ovat tänä päivänä tapetilla melkein kaikissa yrityksissä. Komennusten mielekkyydestä käydään keskustelua, niiden merkityksestä urakehitykselle debatoidaan. Sopeutumisasiat ovat esillä sekä ulkomaille lähdettäessä että kotimaahan palattaessa. Samulin näkemykset ovat selkeät – ja positiiviset.
- ”Expatina toimiminen on ammatillisesti erittäin antoisaa. Ammatillisesti tämä on ollut loistava kasvun paikka, kun olen saanut runsaasti vastuuta konttorin vetäjänä. Komennus on kokonaisuudessaan on avartanut maailmankuvaa enemmän kuin osasin odottaa, mutta samalla kulttuurishokki oli oletettua kovempi. Tämä koskee sekä ammatillista sopeutumista että perheen sopeutumista. Alku oli rankempaa kuin kuvittelimme, mutta kun asiat ovat alkaneet rullata töissä ja perheen arjessa, olemme saaneet tästä paljon irti. Minulla on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä, ja pystymme nyt elämään ja toimimaan rauhassa. Esimieheni tiesi mistä puhui, kun tarjosi neljän vuoden komennusta ja sanoi "ensimmäisen kahden vuoden menevän opetteluun ja vasta seuraavien vuosien olevan yritykselle tehokkaita", toteaa Samuli Pahkala.
Harrastukset tärkeitä työn vastapainoksi
Samulin työ on vaativaa ja vie pitkälti miehen mukanaan. Mutta harrastuksille on löydettävä – ja löytyy – aikaa. Se on myös jaksamisen kannalta tärkeätä.
- Harrastukseni ovat samat kuin Suomessa ollessani: pyöräily, vaellus, lentopallo ja avantouinti. Olen vain joutunut sopeuttamaan ne vallitseviin olosuhteisiin. Pyöräilen ruuhkassa töihin 2-3 kertaa viikossa, kun Helsingissä pyöräilin töihin Keskuspuiston läpi. Vapaa-aikanakaan ei ole valittavana kuin ruuhkaisia teitä, mutta pyöräilykautta on Tokiossa sentään yli 11 kuukautta vuodessa.
Syksyisistä ruskaretkistä Samuli ei voi Japanissa kuin haaveilla, mutta siellä on toisaalta mahdollisuus lyhyisiin patikointeihin vuoristossa. Japanin luonto on mahtavaa, mutta hieman kaukana suurkaupungin arjesta.
- Lentopalloa minulla on aikaa harrastaa vain ollessani Suomessa. Jokaisen myyntikokouksemme yhteydessä pyrin - ja olen pystynyt - pelaamaan kaveriporukkamme vakiovuorollamme lentopalloa keskiviikkoiltaisin. Tosin vain muutaman kerran vuodessa, kun ennen pääsin pelaamaan lähes viikoittain. Avantouinti on puolestaan on vaihtunut kuumiin kylpyihin, mutta ne toimivat kutakuinkin samalla tavalla rentouttaen. Ja sehän on harrastusten tärkein tehtävä.
Samuli pyrkii myös viettämään mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa.
- Vieraassa kulttuurissa ystäväpiiri on tiiviimpi kuin Suomessa, eikä varsinkaan lapsilla ole valtavassa kaupungissa samanlaisia mahdollisuuksia ulkoiluun, leikkimiseen ja harrastuksiin kuin Suomessa. Vaimoni Riikan panos lasten kanssa on luonnollisesti suurempi kuin minun, mutta suomalaisena miehenä pyrin pitämään työpäivät alle 9 tuntisina ja osallistumaan mahdollisimman paljon kotitöihin ja lastenhoitoon. Onneksi minulla on kohtalaisen vähän työmatkoja, olisi kohtuutonta perheelle raahata heidät toiselle puolelle maapalloa ja itse olla jatkuvasti matkoilla.
- Omalla aktiivisuudellamme olemme lisäksi luoneet mukavan verkoston joka helpottaa elämää vieraassa maassa. Riikka tutustui muihin suomalaisiin aluksi pienten suomalais-lasten (ja äitien) viikoittaisessa Suomi-kerhossa, myöhemmin kuukausittaisessa Suomi-koulussa. Itse toimin Suomen Kauppakamarissa. Lisäksi lasten kansainvälisen koulun kautta olemme saaneet ystäviä kaikkialta maailmasta - Etelä-Afrikasta, Pohjois-Amerikasta, Kaukoidästä ja Länsi-Euroopasta.
|
- Ulkomaankomennuksella oleminen on ammatillisesti erittäin antoisaa, toteaa Samuli Pahkala, Vaisala Japan. |
Vaisala kehittää, valmistaa ja markkinoi tuotteita ja palveluja ympäristönmittaukseen ja teollisuuden mittaustarpeisiin. Vaisalassa on yli 1000 työntekijää ja vuonna 2006 konsernin liikevaihto oli 220,8 miljoonaa euroa. Vaisalalla on maailmanlaajuinen asiakaskunta. Vuonna 2006 ulkomaantoimintojen osuus liikevaihdosta oli 97 %. Vaisala Oyj on listattu Helsingin Pörssissä. Vaisalalla on toimistoja ja liiketoimintaa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Malesiassa, Kiinassa, Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa, Japanissa ja Australiassa. |
